Paljon murhetta pakkausasetuksesta

EU:n pakkaus- ja pakkausjäteasetus sai lopullisen sinetin viime viikolla. Asetuksen tavoite vähentää pakkauksia ja pakkausjätettä on hyvä ja ympäristön hyväksi tehtävä säätely on kannatettavaa, mutta kaikki asetuksen toimenpiteet eivät välttämättä ole ympäristön hyväksi.

Teollisuus haluaa olla mukana tehokkaasti vähentämässä päästöjä ja jätettä, mutta nyt tehtävä säätely ei kuitenkaan tule vähentämään pullonpalautusjärjestelmän osalta kumpaakaan. Asetus uhkaa heikentää niitä menestyksekkäitä ponnisteluja, joita juomavalmistajat ovat tähän mennessä tehneet kiertotalouden hyväksi.

Suomessa kauppa ja panimot ovat kehittäneet pantillisten juomapakkausten kierrätykselle erinomaisesti toimivan järjestelmän. Pulloja ja tölkkejä palautetaan vuosittain noin 2 miljardia kappaletta ja juomapakkausten kokonaispalautusaste on 97 prosenttia. Suurin osa pakkauksista palautuu siis kiertoon.

EU:n uudessa asetuksessa edellytetään, että juomista vähintään 10 prosenttia tulee olla uudelleenkäytettävissä pakkauksissa vuoteen 2030 mennessä. Suomessa pantilliset juomapakkaukset kiertävät raaka-aineena, eivät uudelleenkäytettävinä pakkauksina. Pakkauksista saatava materiaali hyödynnetään uudelleen uusina pakkauksina ja muina tuotteina.

Uudelleenkäyttötavoitteiden toteuttaminen vaatii alalta paljon. On investoitava muun muassa uusiin täyttölinjoihin, pullojen pesulaitteisiin ja pullovarastoihin. Kuluttajien keskuudessa suosittua tölkkiä ei voi täyttää uudelleen. Kertainvestointien tarve on satoja miljoonia euroja. Asetus lisää myös vuosittaisia ylläpitokuluja arviolta yli sadan miljoonan euron edestä.

Kustannusten nousun lisäksi asetus voi vaikuttaa ympäristöön jopa negatiivisesti. Uudelleenkäyttöön vaadittavan perusteellisen pesuprosessin myötä vedenkulutus, kemikaalien käyttö ja jäteveden määrä sekä energiankulutus kasvaisivat. Lisääntyneistä maantiekuljetuksista syntyisi myös lisää päästöjä.

Panimoala on toivonut poikkeusta uudelleenkäyttövelvoitteesta, koska juomapakkausten kierrätys toimii meillä erinomaisesti, eikä ole tietoa, onko uudelleenkäyttö ympäristön kannalta parempi tapa kierrättää.

Asetuksesta voisi poiketa ja nykyisen pullonpalautusjärjestelmän säilyttää sellaisenaan, jos kaikkien pakkausjätteiden kierrätys on riittävän korkealla tasolla, mutta näin ei tällä hetkellä ole. Pantillisten juomapakkausten erinomainen kierrättäminen ei siis riitä tavoitteiden saavuttamiseksi, koska yhteisiin kierrätystavoitteisiin lasketaan mukaan kaikki pakkausjäte.

On selvää, että kaikkiin EU:n jäsenmaihin ei sovellu sama toimintatapa. Tavoitteisiin pääsemiseksi pitäisi sallia eri keinoja toteuttaa kierrätystä. Hyvät nykyiset järjestelmät jäsenmaissa pitäisi säilyttää ja niissä maissa, joissa järjestelmiä ei ole, ne kannattaa ottaa käyttöön. Ei siis heikennetä suomalaisen pullonpalautusjärjestelmän edellytyksiä.