Humalan kotimainen tuotanto mahdollistaisi täysin kotimaisen tuotantoketjun

Suomalaista panimoalaa voi hyvinkin pitää kotimaisen tuotannon mallioppilaana. Paikallisuus ja kotimaisuus korostuu erityisesti oluen tuotannossa, jossa lopputuotteen valmistamiseen käytetyt raaka-aineet löytyvät lähempää, kuin arvaammekaan: ohra ja mallas paikallisten maanviljelijöiden pelloilta, sekä vesi maailman puhtaimmista vesivarannoistamme. Yhden ainesosan osalta suomalaiset oluenpanijat ovat kuitenkin lähes 200 vuoden ajan turvautuneet tuontituotteeseen: humala.

Humala on suomalaisen oluen tuotantoketjun ainoa ulkomaalainen kummajainen. Vaikka historiantutkijat ovatkin osoittaneet, että humalaa on viljelty Suomessa jo satoja vuosia, ovat suomalaiset panimot käyttäneet baijerilaista humalaa 1800-luvulta lähtien ja näin ollen tuoneet pääsääntöisesti humalansa Saksasta. Keskieurooppalaisen humalan viljelyn Suomessa estää lyhyt kasvukausi ja kesän pitkät päivät, jotka eivät sovi myöhään syksyllä kukkiville humalalajikkeille.

Lähiruokabuumi ja viljelymenetelmien kehittäminen vastaamaan Suomen olosuhteita on herättänyt myös oluentuottajien kiinnostusta kotimaisen humalan käyttöön tulevaisuudessa. Luonnonvarakeskuksen (Luke) vuonna 2018 käynnistämä Polar Hops -hankkeen tavoitteena onkin löytää suomalaiseen ilmastoon geneettisesti sopivia kasvikantoja.

Yli tuhannesta analysoidusta kotimaisesta humalanäytteestä jatkotutkimuksiin valittiin 26 humalakantaa. Jatkoon valittuja kantoja yhdistää ainutlaatuinen sopeutumiskyky pohjoisiin ilmasto-olosuhteisiin: toisin kuin elo-syyskuussa kukkivat tällä hetkellä käytössä olevat humalat, suomalaiset humalat kukkivat merkittävästi aikaisemmin tuottaakseen satoa.

Toisekseen tutkitut humalakannat ovat tutkimusten perusteella erittäin sopivia oluen valmistamiseen. Moni analysoiduista kannoista on osoittanut sisältävänsä oluen teon kannalta merkittäviä kemiallisia yhdisteitä, sillä aromiprofiileiltaan ne muistuttavat kaupallisia baijerilaisperäisiä humalakantoja.

Tulevaisuuden haasteet sijaitsevat kuitenkin laboratorioiden ulkopuolella. Humalien kantavertailututkimukset kaipaavat kipeästi valtionrahoitusta. Tämän lisäksi olisi ensiarvoisen tärkeää löytää Suomen olosuhteisiin sopivat integroidun kasvinsuojelun menetelmät, sekä lainsäädännön kehittäminen varmennetun taimituotannon ympärille.

Myös viljely ja viljelijät kaipaavat tukea humalan mahdolliseen viljelyyn tulevaisuudessa. Viljelytukipolitiikka on selvennettävä humalan viljelyn osalta ja viljelijöitä on tuettava valtiontasolta mm. maataloustukien kautta. Suuren viljelyn perustamiskustannuksia on niin ikään tuettava.

Kun tiedekehityksen, viljelytekniikan ja edellä mainitun lainsäädännön palaset loksahtavat paikoilleen, voi meillä joku päivä olla käsissämme täysin suomalainen tuote.

Lisätietoa hankkeesta Luke:n sivuilla: https://www.luke.fi/projektit/polar-hops/