Keveyttä ja raikkautta siidereistä

Siideriä pidetään oluen jälkeen maailman vanhimpana alkoholijuomana. Euroopassa valmistetaan hyvin paljon erilaisia siidereitä.

Suomalainen siideri ja sen monet makuvaihtoehdot on erikoisuutemme, joka vetää mainiosti vertoja eurooppalaisille juomille. Pohjoismaissa tehtävät siiderit ovat raikkaita ja kevyitä. Valinnanvaraa löytyy klassisesta kuivasta omenasta tai päärynästä hyvinkin eksoottisilla mausteilla maustettuihin siidereihin.

Perinteiset ranskalaiset siiderit taas voivat olla hyvinkin happamia ja niillä on korkea mehuprosentti. Ranskalainen siideri pakataan usein 0,75 litran samppanjapulloon. Brittisiiderit ovat näiden välissä ranskalaisia kevyempinä, mutta skandinaavisia kuivempina.

 

siideri

Siideri syntyi Euroopassa

Ranskaa, Saksaa ja Pyreneiden niemimaata asuttaneiden kelttien väitetään oppineen pitämään siideristä jo useita vuosisatoja ennen ajanlaskumme alkua. Kelttiläisille omena oli pyhä hedelmä ja heidän mytologiassaan sillä oli myös oma jumalansa.

Ajanlaskumme alun tienoilla siideri oli tuttu myös Rooman valtakunnassa, ja roomalaisten kerrotaan levittäneen valloitusretkillään siideriaatetta edelleen. Juoma oli legioonalaisille varsin tuttu, koska myös osa palkasta maksettiin siiderinä.

Etelä-Espanjaa asuttaneiden islaminuskoisten maurien taas kerrotaan keksineen tehokkaan keinon saada mehu irti omenasta, kun omenoita alettiin puristella oliiviöljyn valmistuksessa käytetyillä laitteilla.

Varhaisia kirjallisia mainintoja siideristä löytyy esimerkiksi Raamatusta ja keisari Julius Caesarin muistiinpanoista. Keskiajalla luostarit olivat juomakulttuurin kehittäjiä. Munkit olivat kuitenkin närkästyneitä siiderin yleistyvästä väärinkäytöstä: 1300-luvun Englannissa lapsia kastettiin siiderillä.

1600-luvun alkuun mennessä siiderin vankimmiksi tukialueiksi olivat muodostuneet Pohjois-Ranska ja Englannin etelä- ja länsiosa, koska siellä siideriomenat menestyivät hyvin. Viinirypäleiden viljely ei näillä alueilla onnistunut yhtä hyvin kuin omenoiden, joiden kasvattaminen käy hivenen viileämmässäkin ilmastossa.

Englannissa kansallisena ylpeydenaiheena pidetystä siideristä kehkeytyi 1800-luvun alussa myös terveysjuoma. Sen väitettiin tuovan helpotusta mm. kihtiin, päänsärkyyn, reumaan ja vatsavaivoihin. Siideriä käytettiin jopa haavasiteissä.

Teollinen tuotanto käynnistyi 1800-luvulla

Napoleonin hävittyä Waterloon taistelun 1815 parempiosaiset englantilaiset alkoivat kuitenkin vähitellen päästä uudelleen tuontiviinien makuun, jolloin siiderin juojia alettiin pitää köyhinä tai vähintäänkin maalaisina. Tästä otsamerkistä siideri vapautui lopullisesti II maailmansodan jälkeen, kun juoma alkoi uudelleen hurmata myös kaupunkilaisia.

1800-luvun lopulla siiderituotanto kehittyi Euroopassa teolliseksi, mutta Suomessa varsinainen valmistus käynnistyi vasta vuonna 1962.

Vuoden 1995 alussa voimaan tullut alkoholilaki käynnisti siideribuumin Suomessa. Tuolloin enintään 4,7 tilavuusprosenttia alkoholia sisältävät siiderit tulivat myös vähittäiskauppojen hyllyille, kioskeihin ja keskiolutravintoloihin. Samalla siideri alkoi saada ystäviä entistä laajemmasta kuluttajajoukosta. Aiemmin juoman katsottiin lähinnä kuuluvan naisten laseihin, mutta viime vuosina kuluttajaprofiili selvästi miehistynyt.

Siideri saa makunsa omenasta ja päärynästä

Asetuksen mukaan siiderillä tarkoitetaan hedelmäviiniä, joka on valmistettu tuoreista tai kuivatuista omenoista tai päärynöistä tai niistä valmistetuista täysmehuista taikka täysmehutiivisteistä ja jonka alkoholipitoisuus on enintään 8,5 tilavuusprosenttia. Siiderin alkoholipitoisuuden on oltava kokonaan peräisin valmistuksen yhteydessä tapahtuneesta käymisestä. Tislatun alkoholin lisääminen siideriin on kielletty.

Nykyisin varsinaiset siiderin valmistajat yhä useammin aloittavat valmistuksen täysmehutiivisteestä, jonka viljelyyn ja mehun valmistukseen erikoistuneet tuottajat ovat raaka-aineeksi toimittaneet.

Täysmehutiivisteen valmistuksessa ei käytetä tavallisia, sellaisinaan syötäväksi tarkoitettuja omenoita tai päärynöitä. Tarkoitusta varten on vuosien varrella kehitetty esimerkiksi noin 350 erilaista omenalajiketta. Useimmiten mehutiiviste on puristettu useamman eri omenalajikkeen yhdistelmästä. Parhaat siideriomenat ovat yleensä pienikokoisia, kovia, kuitupitoisia ja maultaan katkeranmakeita ja vähähappoisia.

Täysmehutiivisteeseen lisätään vesi ja sokeri, jonka jälkeen käymisestä huolehtii hiiva. Ennen pullotusta siideri vielä suodatetaan kuten olutkin. Useimmiten siideriin lisätään hiilihappoa, mutta esimerkiksi Ranskassa valmistetaan myös hiilihapotonta siideriä.

Oikein säilytettynä viileässä ja valolta suojattuna siideri säilyy moitteettomana tuotteena hyvinkin vuoden ajan. Kuiva siideri sisältää energiaa suurin piirtein yhtä vähän kuin appelsiinivirvoitusjuoma ja makeakin siideri vähemmän kuin kuiva valkoviini.

Reilusti yli puolet suomalaisten nauttimista siidereistä ostetaan vähittäiskaupoista, ja siiderikulutus muodostuu pääasiassa enintään 4,7 tilavuusprosenttia alkoholia sisältävistä tuotteista.

Deski_siideri1-ID-16336-624x903